Vierailuesitys: Minä joka kuvittelin olevani
Matka alati muuttuvaan minuuteen. Reitti seilaa lapsuuden ja aikuisuuden vesiä pysähtyen välillä haaveiden sekä mielikuvien äärelle siitä, kuka olen ja kuka tahdoin olla.
Miltä tuntuu kokea sopeutumattomuutta suhteessa ympärillä vallitseviin sosiaalisiin arvoihin? Millaista on kantaa sisäänrakennettua tyhjyyden taakkaa, elää riittämättömyyden kanssa?
Otamme tekijöinä riskin tulla nähdyiksi omina itsenämme, sekä tarjoamme myös kokijalle mahdollisuuden tunnustella turvallisesti omaa sisäistä tuomaria että vapahtajaa.
"Tässä mä oon. Mä oon tosi yksin. Mä nousen tästä kohta ja mua vituttaa, että kaaduin. Kerään pahimmat aivon palaset maasta, pyyhin nää liat mun polvista ja meen tohon alepaan ostaa laastaria. Mua sattuu perseeseen ja sydämeen. Illalla sänkyyn käydessä mä mietin kaikkia niitä, jotka kieltäydyin näkemästä. Joitten kohtaamista mä pelkäsin. Tuijotan hetken halkeillutta kattoo mun kokovartalokipsissä ja ummistan silmäni. Jumala auta ja armahda meitä, auta meitä. Anna anteeksi jumala, jeesus iän kaikkisuus."